Luonto lähelle ja terveydeksi

Tari Haahtela, emeritusprofessori
23.4.2013

”Luontopihan ero kivipihaan on huima. Teet oikean luontoteon, joka kertoo sitoutumisestasi säilyttää ja kunnioittaa suomalaista luontoa”. Näin toteaa Vuokon Luonnonsuojelusäätiön Vesa Lepistö. Mutta itse asiassa hänellä on myös toinen tärkeä viesti. Luonnon tuominen lähelle on merkittävä terveystekijä.

Monista ennen harvinaisista sairauksista, kuten allergiasta, astmasta, diabeteksesta, ylipainosta, tulehduksellisista suolistosairauksista, keliakiasta, laktoosi-intoleranssista jne. on tullut yleisiä. Miksi? Nämä sairaudet ovat saattaneet yleistyä teollistuneissa ja kaupungistuneissa maissa siitä syystä, että elintason parantuessa ja elintapojen muuttuessa ihmisten yhteys luontoympäristöön on vähentynyt. Luontoympäristön näkymätön, mutta välttämätön mikrobilajisto ei kouluta ihmisen puolustusjärjestelmään entiseen tapaan. Ylivoimainen enemmistö bakteereista ei aiheuta infektiotauteja vaan stimuloi immuunijärjestelmän soluja. Hyvät mikrobit pitävät huolta siitä, että puolustusjärjestelmämme ”immuunitutka” oppii erottamaan vaarallisen tunkeilijan vaarattomasta ja oman vieraasta. Näin tautia aiheuttavat pahat mikrobit pysyvät kurissa. Esimerkiksi koivun siitepölyhiukkanen ei ole vaaraksi, miksi mennä tukkoon sen takia?

Ihmisen immuunijärjestelmän näkökulmasta paljon on muuttunut lyhyessä ajassa: puhdas juomavesi, maidon pastörointi, jääkaappi, pakastin ja säilöntäkemikaalit. Ne ovat parantaneet terveyttä ja pidentäneet ikää. Samoin lääketieteen suuret keksinnöt, antibiootit ja rokotukset ovat suuri siunaus. Mikrobisodalla on silti hintansa, esimerkiksi antibiootit ovat menettämässä tehoaan eräisiin mikrobeihin. Tämän hetken lääketieteen iso kysymys on, miten immuunipuolustusta voidaan vahvistaa turhia infektioriskejä ottamatta?

YK laskee, että 50 % maailman ihmisistä asuu kaupungeissa ja parinkymmenen vuoden kuluttua jopa 80 %. Kaupunkilaiset eivät muuta sankoin joukoin takaisin maalle, mutta ”maaseutu” voi jossain määrin muuttaa kaupunkiin: kaupunkiviljely, vertikaalinen viljely, viherkatot, viherseinät, pieneläinpihat, kaupunkiluonnon hallittu hoitamattomuus. ELI LUONTOPIHAT! Luonnon tuominen lähelle on paitsi hauskaa myös terveydelle hyödyllistä. Kaupungistuminen on aiheuttanut ruuantuotannon keskittämisen ja pitkät kuljetusketjut. On myös järkevää palata osittain ruuan lähituotantoon, mikä tarkoittaa enemmän luomua ja vähemmän kemikaaleja.

Suomalaiset tutkijat ovat vastikään esittäneet niin sanotun biodiversiteettihypoteesin. Sen mukaan on tärkeää säilyttää fyysinen kosketus monimuotoiseen luontoon, joka muokkaa kehomme mikrobistoa (mikrobiomia) niin iholla, suolistossa kuin hengitysteissä. Sitä kautta myös immuunijärjestelmä kehittyy vahvaksi ja monipuoliseksi. Immuunitoleranssi eli sietokyky on oppimisen tulos. Terveys pitää oppia ja sitä on pidettävä yllä. Tässä auttaa liikunta, järkevät elintavat ja jatkuva yhteys luontoon. Luontopiha tuo luonnon lähelle ja terveydeksi.

Mainokset