Kymmenen vuotta sitten hankkimamme kesäpaikka Uudellamaalla on vanhan torpan mailla.
Tontti kasvaa noin 50-vuotiasta metsää, ja pihapiiri oli alussa heinittynyt ja kasvoi pientä taimikkoa.
Vuonna 2010 teimme tontille uudisrakennuksen, jonka ympärillä maata myllättiin. Samalla suunnittelimme, miten voisimme yhdistää kesäharrastukset ja luontopihan. Teimme lämpimään paikkaan vanhan kuusiaidan viereen perhospuutarhan, johon istutettiin hyvinä perhoskasveina tunnettuja perennoja, kuten leimukukkaa, valkotähkää, nauhuksia ja hirvenjuurta. Perhosille ja hyönteisille löytyy ravintoa koko kesäkauden. Syyskesällä vakiovieraita ovat nokkosperhoset, amiraalit, neitoperhoset ja keisarinviitat.
Osa pihasta jätettiin nurmikoksi, jotta tilaa olisi pallopeleille ja samalla olisi myös aluetta, jossa kulkiessa runsaana esiintyvät punkit eivät hyppäisi ohikulkevaan jalkaan liian helposti.
Ketoalueita tehtiin yhtä paljon kuin nurmikkoa. Olimme yrittäneet kasvattaa ketoa aikaisemminkin, mutta maan rehevyys yhdistettynä savipitoiseen maaperään, jossa kosteus säilyi hyvin, oli vaikeuttanut hanketta. Heinät, sarat ja rikkaruohot ottivat vallan, vaikka niittyä niitettiin ja korjuujätteet vietiin pois.
Nyt levitimme ketoalueille yli 10 cm:n kerroksen hiekkaista maata. Syksyllä kylvimme kotimaisia ketokasvien siemeniä. Ensimmäisenä kesänä ketokasvien kukinnot olivat odotetusti vielä vähissä, mutta esimerkiksi päivänkakkaraa oli jo runsaasti. Toisena vuonna lajisto lisääntyi jo mukavasti, vaikka ikävänä yllätyksenä korte valtasi alaa vauhdilla, kuten myös tervalepän taimet. Niittämistä jatkettiin. Nyt kolmantena vuonna odotus jo palkittiin. Niityllä kukkivat sekaisin niin siemeninä levitetyt kuin itsestään levinneet lajit. Päivänkakkaroiden ja tervakkojen lisäksi eri kellot ovat runsastuneet, ketoneilikka kurkistaa ryhminä monista paikoista, loppukesällä ahdekaunokki kerää perhosia. Monet apilat, eri ohdakkeet ja horsma kuuluvat asiaan. Myös puuntaimet jatkavat elintilan tavoitteluaan, joten niitto kesän lopulla on välttämätöntä.
Ilman työtä ei siis ketoa kotipihaan synny. Pienellä vaivalla ja sinnikkyydellä tulosta kuitenkin tulee. Kukkalajien kehitystä on hauska seurata, ja samalla lisääntyvät pihan hyönteislajit. Sisiliskot, vaskitsat, linnut ja lukuisat sudenkorennot kiittävät myös.
Lintuja ajatellaan myös talvella. Silloin luontopihalla on auringonkukansiementä, talia ja kauraa. Tiaiset, keltasirkut, vihervarpuset, tikat ja palokärjet ovat vieraina. Myös myyrät hakeutuvat samoille apajille. Viime talven jännittävimmät ajat olivatkin keväällä, kun etelään vaeltanut peloton hiiripöllö vietti pihalla viikon myyriä metsästellen.
Keväällä kunnostetaan sitten linnunpöntöt kesää odotellessa.
Luontopiha 